lauantai 18. tammikuuta 2014

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi vs. Auringon ydin

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi 2000 Tammi 268 s.
lainattu kirjastosta

Adrenaliini on hetkeksi selvittänyt pään mutta nyt kun koetan kaivaa avaimia esiin, sormet tuntuvat talousnakkinipulta. Nainen on menossa kohti porttikäytävää, ja se sopii minulle, koska kännisessä päässäni kehrää puutuneen pakkomielteinen uteliaisuus. Odotan hänen häipyvän kongiin ja kurkistan roskalaatikoiden katveeseen.
Nuori poika nukkuu asvalttipihassa, roskalaatikoiden kupeessa. Hän piirtyy pimeään vain hennosti varjoista erottuvana mustana hahmona. 
Astun lähemmäksi, ojennan käsivarttani. Hahmo ilmeisesti kuulee askeleeni ja nostaa hetkeksi heikosti päätään käpristyneestä asennostaan, avaa silmänsä, ja minä oivallan vihdoinkin mikä se on.
Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.
Tiedän heti että haluan sen. 

Johanna Sinisalo: Auringon ydin 2013 Teos 337 s.
ostettu uutena

Kun koetan pitää edes sieraimiani mustan veden pinnan yläpuolella, se vie minulta niin paljon energiaa, että jokainen pienikin vastoinkäyminen lähes luhistaa. Jos lusikka putoaa lattialle kun syön aamupuuroani, saan kyyneleet silmiini. Kun maskara tahrii taas kerran alaluomeni, paiskaan viattoman harjan pöytään. Olen säpsähtelevä ja ärtyisä; en voi sille mitään, että saan puistatuksia koulutovereideni käytöksestä ja kaikkialta tunkevista vaatimuksista. Vaikka olen ollut jo vuoden eloi-opistossa, ja minun olisi kai pitänyt tottua tiettyihin asioihin, ne kiristävät hermoni äärimmilleen.
Ensiksikin meikkaaminen. Pystyn kyllä ymmärtämään, että elämään kuuluu ikävystyttävää samojen asioiden toistamista. Joka päivä on saatava ruokaa, vaikka juuri edellisenä päivänä olisi syönyt valtavan aterian. Se on ymmärrettävää, koska keho tarvitsee jatkuvasti energiaa. 
Mutta eloisen täytyy joka aamu tummentaa ripset ja kulmakarvat, peittää iho värillisellä voiteella, puuteroida nenän ja otsan kiiltoa näkymättömiin pitkin päivää ja värjättävä yhä uudelleen huulet. Illalla taas täytyy puhdistaa kaikki pois. Aivan kuin antiikin myytin Sisyfos, joka kierittää Helvetissä vuoren huipulle isoa kiveä, ja kivi kuitenkin kierii aina takaisin alas.
Laskin kerran huvikseni, että jos käytän päivässä tunnin tähän touhuun, kahdessa vuodessa minulta on viety kuukausi elämästäni silkkaan joutavuuteen.

Ennen päivänlaskua ei voin alussa valokuvaaja Mikael löytää kerrostalon pihalta peikon, joka hänen on pakko saada omakseen. Peikko saa nimen Pessi Yrjö Kokon kirjoittaman sadun mukaan. Vaikka ihmisen ja peikon yhteiselo ei ole ongelmatonta, Mikael on aivan huumaantunut uudesta asuintoveristaan. Hän ei enää välitä paljon mistään muusta, entinen ihastuskin haalistuu merkityksettömäksi.

Auringon ydin sijoittuu vuoden 2013 Suomen Eusistokraattiseen Tasavaltaan. Niin kuin valtion nimestäkin voi päätellä Suomen Eusistokraattinen Tasavalta ei ole nykyisen Suomen kaltainen melko tasa-arvoinen ja vapaa maa vaan kansalaisia valvotaan tiukasti. Nautintoaineet ovat kiellettyjä, ja chili on äärimmäisen vaarallinen huume. Naisten tehtävä on miellyttää ja palvella miehiä.

Luin marraskuussa Johanna Sinisalon esikoisteoksen ja uutuusromaanin peräkkäin. 13 vuotta ja kuusi teosta näiden kahden välillä näkyivät ja mielestäni hyvinkin positiivisesti. Luin kirjat aikajärjestyksessä, joten ensin oli vuorossa vuonna 2000 Finlandiankin voittanut Ennen päivänlaskua ei voi. Se on kiinnostanut minua ainakin melkein ilmestymisestään lähtien, mutta en sitä kuitenkaan ole saanut luettua. Fantasia oli kirjan ilmestymisen aikoihin kovinkin lähellä sydäntäni ja pidän kyseisestä genrestä vieläkin, vaikka sitä aiempaa harvemmin luen, joten täytyihän minun lukea tämä harvinainen Finlandialla palkittu fantasiateos, joka on vieläpä Sinisalon esikoisromaani. Auringon ydin on kiinnostanut minua siitä lähtien, kun kuulin kirjan idean, ja kiinnostusta lisäsi vielä se, että kävin kuuntelemassa kirjamessuille Johanna Sinisalon haastattelua uuden kirjansa tiimoilta.

Ennen päivänlaskua ei voin aloittaa lausahdus: "Alan hätääntyä.", kun taas Auringon ydin alkaa hieman monisanaisemmin virkkeellä: "Nostan hamettani, raotan pikkuhousujen kuminauhaa ja työnnän etusormella näytepalan testiin." Sanoisin, että jälkimmäinen aloitus on kiinnostavampi. Se sai ainakin minut miettimään, mistä on kyse. Ensimmäinenkin lause herättää kysymyksiä, mutta se ei anna vielä lupausta mistään kovinkaan omaperäisestä. Toinen aloitusvirke kihelmöittää varsinkin sitten, kun lukija saa tietää, mistä on kyse.

Molemmissa Sinisalon romaaneissa on hyvin samantyyppinen kerrontaratkaisu. Kirjoihin on siroteltu tietokirjatekstejä ynnä muuta materiaalia, joka ei varsinaisesti vie tarinaa eteenpäin, mutta antaa tietoa tarinan taustasta. Molemmat kirjoista ovat vaihtoehtohistorioita. Sinisalon uusimmassa koko Suomen (tai kirjan mukaan Suomen Eusistokraattisen Tasavallan) yhteiskuntajärjestys on erilainen kuin todellisen Suomen. Vanna elää vuotta 2013, mutta naisten asema on hyvin paljon alistetumpi kuin nyky-Suomessa. Sinisalon esikoisromaanissa maailma on muuten todellisen kaltainen, mutta peikkoja on olemassa. Ennen päivänlaskua ei voi menee siis enemmän maagisen realismin puolelle, kun taas Auringon ydin on dystopiaromaani.

Ennen päivänlaskua ei voi kerrotaan enimmäkseen Mikaelin näkökulmasta ja minä-muodossa. Auringon ytimessä minä-kertojana vuorottelevat Vanna/Vera ja Jare. Vanna kirjoittaa myös kirjeitä siskolleen Mannalle, joka on kadonnut, ehkäpä kuollut. Sinisalolle on ilmeisesti hyvinkin tyypillistä ujuttaa kirjaan tietokirjatekstejä, blogitekstejä ym. mausteita. Ensimmäisessä lukemassani Sinisalon kirjassa Enkelten verta blogitekstit olivat olennainen osa kirjaa, ja näissä molemmissa marraskuussa lukemissani on myös samantyyppinen kerrontaratkaisu. Esikoisromaanissa tämä teki kuitenkin varsinkin alun kerronnasta harmittavan katkonaista, mutta Auringon ytimeen sanakirjamääritelmät, kirjeet, kuulustelupäiväkirjat yms. ratkaisut sopivat hyvin ja tekivät kerronnasta vaihtelevaa. Mielestäni Sinisalo on oppinut käyttämään näitä kerrontaelementtejä paremmin, sillä pari vuotta ilmestyneeseen Enkelten verta -kirjaankin ne mielestäni sopivat esikoisteosta paremmin.

Esikoisromaanissa eläinsuojelu on ajoittain esille nouseva aihe, ja Sinisalon uutukaisessa naisten oikeudet on hyvinkin tärkeä teema. Vaikka Auringon ytimen naiset ovat todella sorretussa asemassa, Vanna kritisoi painokkaasti naisten roolia. Hänen on elettävä yhteiskunnan odotusten mukaan, koska on turvallisempaa näytellä pinnallista feminaista, mutta oikeasti häntä kiinnostaa tieto eikä hän ole lainkaan innostunut miesten viekoittelusta, häävalmisteluista tai huolitellusta ulkomuodosta. Feminaisen ulkokuoresta on kuitenkin hyötyä laittomissa chilikaupoissa, sillä kukaan ei osaa epäillä eloisen kauppaavan kiellettyä huumetta. Hän voi puhua epäilyksiä herättämättä miehille, sillä miesten liehittely kuuluu hänen osaansa.

Kummassakin kirjassa ovat läsnä erilaiset riippuvuudet. Ennen päivänlaskua ei voin Mikaelia voi sanoa seksiriippuvaiseksi ja Auringon ytimen päähenkilöillä on kummallakin oma addiktiohistoriansa. Vanna on vieläkin riippuvainen kapsaisiinista ja Jare on riippuvainen riskinotosta. Jaren addiktio ilmenee ensin Kansallisloton pelaamisena ja myöhemmin chilin diilaamisena.

Auringon ydin oli yksi parhaita kotimaisia viime vuonna lukemiani kirjoja, mutta Ennen päivänlaskua ei voi jäi vain keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Naisten oikeuksia käsittelevä dystopia on vain enemmän minun juttuni kuin suomalaisen mytologian henkiinherättävä romaani, ja mielestäni Johanna Sinisalo on kehittynyt kirjailijana huimasti. Sinisalon uusin on juoneltaan jännittävämpi kuin hänen esikoisteoksensa, joka ei onnistunut liimaamaan minua ääreensä. Varmasti on ihmisiä, jotka pitävät Sinisalon esikoisteosta loistavana, mutta minä en vain satu kuulumaan niihin. Enkelten verta ja Auringon ydin ovat kuitenkin olleet niin paljon minun makuuni, että ehdottomasti aion lukea Sinisaloa jatkossakin. 

Ennen päivänlaskua ei voi on näkynyt muun muassa näissä blogeissa: Kirjavinkit, Kaleidoscope, Kirjakko, Morren maailma, Yöpöydän kirjat, Luettua, Kaiken voi lukea!, Jokken kirjanurkka ja Amman lukuhetki.

Auringon ydintä on maisteltu muun muassa seuraavissa blogeissa: Lukutoukan kulttuuriblogi, Aamuvirkku yksisarvinen, Booking it some more, Lukuneuvoja, Kirjasfääri, Eleonooran luetut, Villasukka kirjahyllyssä, Hallanhenki, Kannesta kanteen, sivusta sivuille, Mari A:n kirjablogi ja Kirjakaapin kummitus.

18 kommenttia:

  1. En ole vielä ehtinyt lukea Auringon ydintä (hyllyssä odottaa), mutta useimmat muut Sinisalon teokset olen, suunnilleen ilmestymisjärjestyksessä. Ennen päivänlaskua ei voi vetosi minuun niistä kaikkein vähiten. Enkelten verta taas oli mielestäni mestariteos, muut asettuvat siihen välille. Kiva kuulla, että edes joku on kanssani suunnilleen samoilla linjoilla. :->

    Pitäisi varmaan ensin suunnitella seuraavan romaanini maailma ennen kuin luen Auringon ytimen, kun omankin kirjani on tarkoitus sijoittua suunnilleen saman aikakauden Suomeen (joskin hyvin erilaiseen). :-P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, nyt tuli ilmaistua huonosti. Oma kirjani sijoittuu siis lähitulevaisuuteen, Sinisalon taas "tähän hetkeen", mutta käytännössä Auringon ydin on scifiä/vaihtoehtohistoriaa. Suomeen sijoittuvaa scifiä on sen verran vähän, että ei haluaisi tahattomasti ottaa vaikutteita. Toisaalta Auringon ydin kyllä vetää kovasti puoleensa, etenkin tämän arvostelun jälkeen.

      (Ärsyttävää kun kommentteja ei voi editoida!)

      Poista
    2. Hyvä, että kaikki muutkaan eivät ole ihastuneet Ennen päivänlaskua ei voihin, sillä muuten minusta tuntuisi, että minun olisi pitänyt pitää kirjasta enemmän, koska se sai niin arvostetun palkinnonkin. Toisaalta onhan Finlandia-voittajakin lähinnä yhden ihmisen mielipide, joten sinänsä ei ole ihme, että kaikki lukijat eivät rakasta kaikkia Finlandian voittaneita teoksia.

      On varmasti vaikeaa malttaa ensin suunnitella oman romaanin maailma ennen tarttumista tähän uusimpaan Sinisaloon. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa. Seuraava romaanisi kuulostaa mielenkiintoiselta. :)

      Poista
  2. Todella hyvä bloggaus Annami! Mahtavaa pohdintaa. Itse olen joskus muinoin lukenut Ennen päivänlaskua ei voi, ja Auringon ytimen luin heti ilmestymisen jälkeen. Auringon ydin kyllä kolahti kovaa.

    Muuten, Maija, jos seuraat tätä, kirjasi odottaa hyllyssä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ♥ Minua hieman harmittaa, että en kirjoittanut tätä bloggausta heti kirjojen lukemisen jälkeen, koska silloin minulla olisi ollut vielä enemmän sanottavaa, mutta toisaalta bloggauksesta olisi tullut siinä tapauksessa todella pitkä. Auringon ytimelle toivon menestystä eräässä piakkoin olevassa äänestyksessä. :)

      Poista
  3. Onpa kiinnostava vertailu, kiitos! Luin Sinisalon esikoisen aika pian sen ilmestymisen jälkeen, ja silloin kyllä pidin siitä kovasti. Pitäisikin tarttua siihen joskus uudelleen. Olisi kiinnostavaa nähdä, onko lukukokemus nyt erilainen. Sen kyllä muistan, että ne tietokirjamaiset otteet enemmänkin häiritsivät kuin kiinnostivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Kiva kuulla, että pidit bloggausta mielenkiintoisena. :) Olisin varmaan kokenut Ennen päivänlaskua ei voin hyvinkin eri tavoin, jos olisin lukenut sen joskus yläasteikäisenä, kun siitä varmaankin kiinnostuin. Tosin en ole varma, olisinko pitänyt kirjasta silloin enemmän, mutta sekin on kyllä mahdollista.

      Poista
  4. Luin tuon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan noin vuosi sitten. Se oli ensimmäinen Sinisalon kirja, jota olen lukenut - scifiharrastajana olisi pitänyt törmätä kyllä niihin aiemminkin, mutta ei vain osunut kohdalla. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt mielikuvitusrikkaudesta ja juonenkäänteistä ja nuo tietotekstilainat antoivat mukavasti uskottavuuspohjaa tarinalle.
    Kiitos hyvästä analyysista, kuulosti mielenkiintoiselta tuo Auringon ydin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on hieman vaikea sanoa, miksi Ennen päivänlaskua ei voi jäi minulle hieman vaisuksi lukukokemukseksi. Onneksi Sinisalolla on kuitenkin myös kirjoja, jotka ovat enemmän makuuni, sillä makukysymyshän tämä vain on. Suosittelen kyllä jossakin vaiheessa kokeilemaan myös Auringon ydintä.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen vertailu. Auringon ydintä tosin en ole vielä ehtinyt lukea.

    :) Sinut on haastettu blogissani: http://kirjakissa.blogspot.fi/2014/01/haastetunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. :) Kiitos mukavista kysymyksistä, niihin oli kiva vastata.

      Poista
  6. Haa, sinullakin on kahden Sinisalon juttu! :) Paketoin Linnunaivot ja Auringon ytimeen samaan bloggaukseen. Auringon ydin jotenkin hiipui loppua kohden enkä tainnut tajuta sen loppuratkaisua. Jäi vähän sellainen "what the..." fiilis että missä se sisko nyt sitten lopulta oli. Kaikki naisten asemaa käsittelevä juttu oli loistavaa materiaalia ja juonenkehittelyä, mutta kirja ei sitten vain kolahtanut täysillä, ei niin kovaa kuin Linnunaivot. Oletko lukenut sen?

    Ennen päivänlaskua ei voi oli ensimmäinen Sinisaloni ja kolahti kovaa. Olen lukenut sivutolkulla biologian tietokirjoja, joten ne asiapätkät eivät häirinneet tekstin lomassa, päin vastoin, ihailin miten uskottavia seppiteitä niissä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas Auringon ytimen avoimeksi jäävä loppu oli sopiva ratkaisu. Näin ne mielipiteet vaihtelevat. :) En ole vielä lukenut Linnunaivoja. Ehkäpä tänä vuonna, kun Sinisalo on onnistunut saamaan minut pauloihinsa.

      Jotenkin Ennen päivänlaskua ei voi ei vain kolahtanut. Ei kirja minustakaan huono ollut, mutta varsinkin kun luin heti sen jälkeen Auringon ytimen, niin ero oli huomattava. Auringon ydin nyt vain sattui olemaan jostakin syystä enemmän minun makuuni.

      Poista
  7. Hieno vertailupostaus :) Kyllä minäkin ehkä Auringon ytimen nostaisin näistä kahdesta paremmaksi, siinä "tieto-osiot" ja muut peruskerronnasta poikkeavat tehokeinot olivat jotenkin luontevampia kuin Ennen päivänlaskua ei voi -kirjassa.

    Sinisalosta on kolmen luetun kirjan perusteella tullut yksi suosikkikirjailijoitani, niin vetävästi ja tietyllä tavalla vinksahtaneista asioista hän kirjoittaa. Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita on ehkä paras lukemani Sinisalon kirja, aika yllättävää, minä kun olen kärsinyt novelliallergiasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta novellikokoelmasta olen kuullut paljon hyvää, joten pitääkin lukaista se jossakin välissä. Minäkään en yleensä paljon novelleista välitä, joten hyvien novellien lukeminen voisi tehdä ihan hyvää novellikammolleni.

      Poista
  8. Hei, osuin tälle sivustolle aivan sattumalta ja olen todella otettu siitä, että olette kiinnostuneet teksteistäni ja jopa pitäneet niistä. Teidän kaltaisenne lukijat saavat minut tuntemaan, että en kirjoita turhaan. Lämpimät terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitoksia paljon terveisistä, kommentista ja tietenkin loistavista kirjoistasi. Kirjasi ovat antaneet minulle ja varmasti myös monelle muulle paljon ajattelun aihetta.

      Poista
  9. En tunne sivuston periaatteita, ajattelin vain laittaa kommentin.

    VastaaPoista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!