tiistai 29. tammikuuta 2013

Bernard Beckett: Genesis

Bernard Beckett: Genesis
Julkaisuvuosi: 2006 Sivumäärä: 185 Suomenkielinen käännös: Genesis

En ollut kuullut tästä kirjasta tai Bernard Beckettistä, ennen kuin tänä iltapäivänä menin Akateemisen kirjakaupan alennusmyyntiin ja poimin tämän sieltä mukaani. Nyt hieman ennen vuorokauden vaihtumista toiseksi olen jo lukenut tämän kirjan ja nyt olen, en keksi tunteilleni edes sanaa, ihmettyneen vaikuttunut.  

Olin lukenut vain ehkä kymmenisen sivua, kun ajattelin mielessäni, että luen ehkä parhaillaan kirjaa, josta tulee yksi lempikirjoistani. Olin oikeassa, mutta en minä siltikään ihan tällaista lukukokemusta osannut odottaa. Yksinkertaisesti sanottuna tämä täytyy lukea. Voisin suositella tätä kaikille, koska tämä on vain pakko kokea. En minä sano yleensä tällaisia asioita. Ihmisillä on erilaisia kirjamakuja, joten mikä minä olen sanomaan, että jokin kirja pitää lukea. Silti minä sanon niin tästä.

We wish for the people to serve the state above themselves, but we have been slow to realise the limits of this equation. Even the tamest animal will turn sour if we neglect its needs. The people no longer believe in the threat, which once hovered over them, and they have grown used to the levels of sustenance with which they are provided. They have become complacent and their thoughts have turned to other things. There is a whisper in the communes. It is a living thing; twisting and growing but hiding itself from view. The people are talking of choice, of opportunity, and of freedom. The people are talking of changing their world.

Kirja on kertomus Anaxin pääsykokeesta Akatemiaan, mutta silti jotakin paljon enemmän. Se on filosofista pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, voiko tekoälyä olla olemassa, voiko kone olla tietoinen. Tiedän, että tämä kuulostaa scifiltä, ja niinhän tämä kirja onkin luokiteltu, mutta enhän minä edes pidä scifistä. Tästä minä taas pidän. Tätä minä rakastan.

Anax yrittää päästä sisään Akatemiaan, johon otetaan vain parhaista parhaimmat kolmen vuoden koulutuksen jälkeen. Hän on asiantuntija Adam Forden tarinan historiallisessa näkökulmassa. Hän joutuu pois mukavuusalueeltaan heti pääsykokeen alussa. Häneltä kysytään mm. eettisistä kysymyksistä, jotka eivät ole hänen erikoisalaansa. Adam Forde eli vuosina 2058-2077. Hän eli Platonin valtion käytännön toteutuksessa, jossa hän kuului ensin filosofien luokkaan. Hänet kuitenkin alennettiin sotilaaksi tottelemattomuuden vuoksi. Hän ei noudattanut sääntöjä sotilaanakaan, vaan hän päätyi rangaistukseksi tekoälyllisen robotin seuralaiseksi. Hänen tarkoituksensa on kasvattaa robotin kokemuksia ja älyä.

'There's no such thing as artificial consciousness.'
'I'm conscious.' 
'No you're not.' Adam's eyes burned with conviction. 'You're just a complicated set of electronic switches. I make a sound, it enters your data banks, it's matched with a recorded word, your program chooses an automated response. So what? I talk to you, you make a sound. I kick this wall, it makes a sound. What's the difference? Perhaps you're going to tell me the wall is conscious too?'
'I don't know if the wall's conscious,' Art replied. 'Why don't you ask it?'

Jos kirjan robotissakin on enemmän kosketuspintaa kuin monien kirjojen ihmishahmoissa, jotakin on tehty oikein. Aloin tuntea jotakin Artia kohtaan ennen kuin Adam ainakaan myönsi tuntevansa.

Voisin ilmaista pettymykseni siihen, että kirja oli niin lyhyt, mutta toisaalta en voi tietää, olisiko tämä ollut niin hyvä, jos tämä olisi ollut pidempi. Näin tämä oli juuri hyvä, vaikka ahminkin tämän muutamassa tunnissa, ja nyt mietin, mitä minä oikein seuraavaksi voin lukea.

Loppu sai minut itkemään. Miksi se loppui niin? Voi miksi? En osannut yhtään aavistaa loppuratkaisua, ja se oli sydäntäriipaiseva.

Vaikka Beckettin muut kirjat, jotka tietenkin päätyivät tämän lukemisen myötä lukulistalleni, eivät olisi läheskään yhtä hyviä, Beckett teki niin suuren vaikutuksen tällä kirjallaan, että voisin pitää häntä jo yhtenä lempikirjailijoistani. En tietenkään halua pettyä muihin hänen kirjoihinsa, mutta en tiedä, miten hän voisi yltää edes Genesiksen tasolle saatikka ylittää sen.

Ainakin tällaisen arvostelun tästä kirjasta löysin pikaisella googlettamisella. Siinä ei olla niin ihastuneita, mutta kuvataan kirjaa kuitenkin erikoiseksi ja mielenkiintoiseksi.

Osallistun tällä kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.

*****

4 kommenttia:

  1. OI! tää on pakko lukea tän tekstin perusteella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa todellakin. :) Mä ainakin olen vieläkin niin vaikuttunut.

      Poista
  2. No löysinhän minä sinunkin arviosi kirjasta! Kyllä, tämä oli huippu! Miten saisimme promottua sitä muillekin? ;D

    VastaaPoista
  3. Olen maininnut tämän aika monta kertaa blogissani, mutta hehkutuskampanjani ei ole tainnut vielä tuottaa paljon tulosta. :D Täytyisi varmaan sanoa jokaisessa bloggauksessa vähintään kerran Genesis ja laittaa isot mainosbannerit sivupalkkiin. ;)

    VastaaPoista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!