keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Marisha Pessl: Yönäytös

kannen kuva: Corbis/SKOY
Marisha Pessl: Yönäytös 2013 (Night Film 2013) Otava 721 s. suom. Laura Beck
kustantajalta pyydetty arvostelukappale

"Tiesittekö todella? Koska minulle se oli mysteeri."
"Te olitte ärsyttänyt häntä jotenkin." Hän hymyili yllättyneelle ilmeelleni. "Kai te olette huomannut, miten ilma Cordovan ympärillä vääristää kaiken. Kun häntä pääsee lähemmäs, valon nopeus hidastuu, informaatio sekoittuu, rationaalliset ihmiset muuttuvat epäloogisiksi ja hysteerisiksi. Se on käyristynyttä avaruustaikaa, samalla tavoin kuin jättiläismäisen auringon massa taivuttaa aluetta ympärillään. Ihminen ohjentaa kätensä koskeakseen jotakin aivan lähellä olevaa ja huomaa ettei se ole koskaan siinä ollutkaan. Olen saanut kokea sen itsekin."

Ashley Cordova menehtyy 24-vuotiaana. Kuuluisan elokuvaohjaajan, Stanislas Cordovan, Ashley-tyttären kuolema vaikuttaa masentuneen nuoren naisen itsemurhalta, mutta toimittaja Scott McGrath ei voi tyytyä tähän vastaukseen. Hän on tutkinut Stanislas Cordovan elämää jo vuosia sitten. Silloin Scott sai huonon maineen toimittajana ja hänen vaimonsakin lähti toisen miehen matkaan. Nyt Scottista tuntuu, että hänellä ei ole enää mitään menetettävää, mutta hän saattaa olla väärässä. Kestääkö Cordovien elämä lähempää tarkastelua? Joutuuko Scott kohtaamaan omat painajaisensa?

Haettuani Yönäytöksen postista selailin kirjaa täysin ihastuneena. Tässähän on kuviakin! En kuitenkaan aloittanut kirjaa ennen lukutaitokampanjaa, sillä kampanjaviikko ei oikein ollut sopiva hetki yli 700-sivuisen romaanin lukemiselle. 

Yönäytös on romaaniksi poikkeuksellisen visuaalinen kokemus, ja se sopiikin elokuva-aiheen kanssa hyvin yhteen. Kirjassa on populaarikulttuuriviittauksia esimerkiksi Pulp Fictioniin, ja nämä yhdistävät Pesslin teoksen sulavasti todellisuuteen. Yönäytöksen tarinaa viedään eteenpäin tavallisen kerronnan ohella muun muassa valokuvien, lehtiartikkelien ja Mustan Taulun, cordoviittien salaisen ja suljetun Internet-sivuston, avulla. Tällainen toteutus tuokin kirjaan aivan erityisen loppusilauksen.

Romaanin pahaenteinen tunnelma kietoutuu lukijan ympärille. Se tukehduttaa ja riipii sisältäpäin. En ole pitkään aikaan kokenut mitään näin synkkää ja karmivaa ja olen hieman ihmeissäni, että en katsellut Yönäytöstä myös nukkuessani. Ehkä minun on oltava iloinen, sillä kirjan pelottavuus oli omaa luokkaansa jo hereillä ollessakin.

Luulin jo pettyväni loppuun, kunnes Pessl tarjoilikin jotakin, mikä oli juuri sopiva lopetus tälle kirjalle. Harvoin tulee lukeneeksi kirjan, joka on aivan loistava ensimmäiseltä sivulta viimeiselle ja josta ei olisi tarvinnut jättää yhtään mitään pois. Onhan Yönäytös varsinainen tiiliskivi, mutta olen samaa mieltä Annikan kanssa siitä, että kirja ei tunnu 700-sivuiselta. Tietenkin tähän vaikuttaa se, että kirjassa on runsaasti muutakin kuin tekstiä, mutta myös vetävä juoni on osasyy kirjan nopealukuisuuteen.


Olen lukenut kirjan, jonka maailmasta olisin halunnut pitää tiukasti kiinni. En oikein tiedä, miten mikään tuntuu miltään Yönäytöksen tarjoaman lukuelämyksen jälkeen. Olen viime päivien aikana pelännyt ja haukkonut henkeäni. Olen uskonut kirjan tarinaan, vaikka se kulkee luonnollisen ja yliluonnollisen rajamailla. Kauhuelokuvien ystävänä olen todella harmissani, että Stanislas Cordovan elokuvia ei oikeasti ole. Tosin en tiedä, olisinko menettänyt loppuelämäni unet, jos voisin mennä katakombeihin katsomaan cordoviittien seurassa esimerkiksi Isolaatti 3:a tai Peukaloruuvia.

Suosittelen kirjaa lukijalle, joka on valmis kohtaamaan pelon.

Pelottele julmuus pois itsestäsi.

Yönäytöstä on katseltu myös näissä blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Järjellä ja tunteella ja Oisko tulta?

P.S. Olen myös aivan innoissani siitä, että näen muutaman viikon päästä Marisha Pesslin. Hänen nimittäin pitäisi tulla Turun kirjamessuille.

15 kommenttia:

  1. Kirjan järkälemäinen koko tuntuu pelottavalta, mutta hitto vie tästä on kirjoitettu houkuttelevasti! Ja kuvaliitteet kuulostavat kuulostavat (ja näyttävät) jännän erilaiselle.

    Olen aika kokematon jännityskirjojen lukija, mutta tällä hetkellä luvussa oleva Poznanskin Vii5i on vienyt minut mukanaan, pakko lukea lisää hyviä jännäreitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä anna pituuden pelästyttää itseäsi. Tämä oli minulle aivan huikea lukuelämys, yksi vuoden parhaista.

      Minäkin pidin kovasti tuosta Poznanskin kirjasta, mutta Yönäytös on vielä parempi. Suosittelen lämpimästi. :)

      Poista
  2. Ollaan lueskeltu tätä yhtä aikaa! =D Tämä oli minullekin ihan huikea. Juuri sellainen mindf*****g-tyylinen; tykkään sellaisista elokuvistakin tosi paljon, ja oli niin mahtavaa huomata, miten hienosti Pessl onnistui siirtämään samanlaista tunnelmaa kirjaan. Hienon hieno kirja, vuoden parhaimpia minulle, jollei paras. Tuleekohan tästä leffa, kuka tietää. Minullekin tuli tunne, että voi elämä, haluan nähdä Cordovan elokuvan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä on vuoden parhaimpia. Tuosta elokuva-asiasta kommentoinkin blogiisi. En malttaisi odottaa, että tämä siirtyy valkokankaalle. :)

      Poista
  3. Pidin tätä jo Akateemisessa kädessä mutta en sitten raaskinut ostaa. Niin huikeita arvioita on tullut että pakko lukea jossain vaiheessa! :)

    VastaaPoista
  4. Itse aloitin juuri lukemaan kyseistä kirjaa 😊 en ole paljoakaan kauhukirjoja lukenut mutta tää kyl vaikuttaa selkäpiitä karmivan lupaavalta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tainnut Yönäytöksen jälkeen lukea kirjaa, joka olisi karminut selkäpiitä niin paljon. Hyviä lukuhetkiä! :)

      Poista
    2. Kiitos kannustuksesta 😊 voin kertoa mielipiteeni kunhan oon kirjan saanu luettua.. Tosiaan vaan yks kirja on aikaisemmin saanut niskakarvat pystyyn ja vilkuilemaan taakse joten odotukset korkealla.. Eikä se ees ollu Kingin kirjoja

      Poista
    3. Minua on melko helppo pelotella, mutta ihan samanlaisia väristyksiä en ole todellakaan Yönäytöksen jälkeen kokenut. Varsinkin yksi kirjan kohta on jäänyt mieleeni aivan painajaismaisena. Olisi todella mielenkiintoista kuulla mielipiteesi lukemisen jälkeen. :)

      Poista
    4. Niin ja nyt alkoi kiinnostaa, mistä kirjasta puhut. :) Minulle yksi pelottavimpia on ollut ehkä Kingin Hohto. Luin sen yläasteella ja pelästyin lukemisen aikana jokaista rasahdusta.

      Poista
    5. Itse en kovinkaan helposti säiky, paitsi hyvän kauhuelokuvan jälkeen.. Itse en oo sitä kingiä lukenu, leffan kyl nähny. Puhun Tess Gerritsenin Jääkylmä romaanista, tosiaan hyytävä..

      Poista
    6. Minua kirjat kauhistuttavat jollakin tavalla ehkä enemmänkin kuin kauhuelokuvat (tosin kyllä minä niitäkin pelkään). Mielikuvitus pääsee enemmän valloilleen. Tess Gerritseniä en olekaan lukenut. Täytynee joskus kokeilla.

      Poista
  5. Kirjoihin pystyy paremmin syventymään mitä elokuviin.. Kannattaa lukea, en oo itse muita gerritsenei lukenu joten kannattaa aloittaa jääkylmästä

    VastaaPoista
  6. Sain luetuksi :) Ei tuntunut mitenkään liian paksulta kirjalta 15 kappaleen jälkeen.. sen jälkeen sen suorastaan ahmi :D Kirja kyllä tarjosi kauhua ja ahtaanpaikankammon tuntua.. mutta jäin silti kaipaamaan jtn (jota yritin etsiä netflixin kauhuelokuvista) mut varmaan kyseessä onkin kirja, jonka sisälle ei heti pääse vaan vaatii uudemman lukukerran :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!