sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Katherine Neville: The Eight

Katherine Neville: The Eight 1988 Ballantine Books 598 s. (ilmestynyt suomeksi nimillä Kahdeksan ja Musta kuningatar)
lainattu kirjastosta

"Do not speak," the fortune-teller suddenly whispered to me. It took asecond before I realized that her lips were moving, that she was the one who'd spoken. Harry leaned farther forward so he could hear her, and Llewellyn drew up as well.
"You are in great danger," she said. "I feel danger all around me. Right now."
"Danger?" said Harry sternly. Just then a waitress arrived with an icer of champagne. Harry waved irritably for her to leave it and depart. "What are you talking about? Is this some kind of joke?"
The fortune-teller was looking at her clipboard now, tapping her pencil against the metal frame as if uncertain whether to proceed. I was becoming annoyed. Why was this cocktail lounge soothsayer trying to frighten me? Suddenly she looked up. She must have seen the anger in my face, for she became very businesslike.
"You are right-handed," she said. "Therefore it is your left hand that describes the destiny you were born with. The right tells the direction you are moving. Give me your left hand first." 

Kirjassa kuljetetaan kahta toisiinsa kietoutuvaa tarinaa. Sekä 1700-luvun lopulla että 1970-luvulla rajatonta valtaa himoitsevat ihmiset haluavat saada käsiinsä Montglanen shakkilaudan. Catherine huomaa olevansa osa peliä, joka on kestänyt vuosisatoja ja jonka viimeistä siirtoa on harkittava tarkkaan. 1700-luvulla Mireillen ja hänen Valentine-serkkunsa on estettävä shakkinappuloiden joutuminen vääriin ja vallanhimoisiin käsiin.

Pidän kirjoista, joissa kerrotaan tarinaa kahdella eri aikatasolla. The Eight on yksi niistä. Neville on myös punonut taitavasti historiallisia faktoja ja fiktiota yhteen, ja tarinaan eläytyneen lukijan on välillä vaikea muistaa, mikä on totta ja mikä tarua. 

Kirja ei täysin onnistunut pitämään minua otteessaan melkein 600 sivunsa ajan. Noihin sivuihin mahtui ajoittaisia hitaita ja jopa tylsähköjä kohtia. Silti välillä kirja vangitsi minut ja en olisi mitenkään malttanut laskea kirjaa käsistäni. The Eight on täynnä pahaenteisiä viittauksia, ja tunnelma on välillä jopa piinaavan jännittävä.

The Eight -romaanissa henkilöitä on aika paljon ja myönnänkin välillä menneeni sekaisin, kuka oli kukakin. En olisi saanut pitää välillä taukoa ja lukea muita kirjoja, vaikka kirjan kaikki osat eivät onnistuneet olemaan kovin vetäviä. Teoksen jännittävyysaste vaihtelee suuresti tarinan edetessä. Ajoittain minun oli pakko saada heti tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta joskus kirjan lukeminen hieman jumittui.

Kirjaa mainostetaan kannessa sanoilla national bestseller. The Eight on julkaistu paria vuotta ennen syntymääni, joten minä kuulin kirjasta sattumalta vasta tänä vuonna. Onneksi kuulin, sillä mielestäni Neville on vallan hyvä tarinankertoja, joka onnistuu välillä juonenkäänteillään yllättämäänkin. The Eight on saanut muutama vuosi sitten jatko-osankin nimeltään Fire, jonka ehdottomasti haluan myös lukea, vaikka sitä ei moni tunnu pitäneen yhtä hyvänä kuin aloitusosaa. Näiden kahden teoksen ilmestymisen välillä ehti kulua kaksikymmentä vuotta, joten arvelisin Katherine Nevillen alunperin suunnitelleen The Eightin itsenäiseksi teokseksi.

The Eight -romaania on verrattu Umberto Econ Ruusun nimeen. En ole Econ kirjaa lukenut, joten en osaa sanoa, pitääkö vertaus paikkansa. Mielestäni Nevillen kirjassa on hengähdys samankaltaista tunnelmaa kuin Elizabeth Kostovan Historiantutkijassa, josta tosin pidin vielä enemmän kuin The Eight -kirjasta.

En ole ikinä aiemmin valittanut lukemani teoksen painoasusta. Tämän kirjan kohdalla en kuitenkaan voi olla huomauttamatta, että lukemani pokkarin fonttikoko ja riviväli ovat todella pieniä ja sisämarginaalitkin olisivat voineet olla leveämpiä. Pikkuruisen tekstin lukeminen ei ole se kaikkein mukavin kokemus, ja olin aluksi jo kauhuissani, miten jaksan lukea tällaista pränttiä monta sataa sivua. Kirjan juoni on kuitenkin sen verran jännittävä, että oli kirja loppuun luettava, mutta onhan tällaisen tekstin lukeminen melko rasittavaa.

Muissa blogeissa: Todella vaiheessa ja Moment for books.

2 kommenttia:

  1. Minäkin tykkään tästä Nevillestä, mutta eipä ole tullut mieleen verrata sitä Ruusun nimeen (joka sekin on suosikkejani). :) Ruusun nimi on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kostovan Historiantutkijaankin koetin lukea jossain vaiheessa, mutta se jäi kesken - Dracula-aihe ei niin innostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan alussa oli joitakin katkelmia arvioista, ja niissä oli Ruusun nimi mainittu. Olen saanut Ruusun nimen jokunen joulu sitten itsellenikin, mutta en ole vielä saanut luetuksi. Historiantutkija on yksi lempikirjoistani. Minua kiinnostavat vampyyrit ja pidän Stokerin Draculastakin vallan paljon. Jotkut ovat tosin sanoneet Historiantutkijaa tylsäksi, jollaisena minä en kyllä kirjaa kokenut.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!