perjantai 20. syyskuuta 2013

Cormac McCarthy: The Road

Cormac McCarthy: The Road 2006 Alfred A. Knopf 241 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä Tie)
lainattu kirjastosta

Nobody wants to be here and nobody wants to leave. He lifted his head and looked across the fire at the boy. Then he looked at the man. The man could see his small eyes watching him in the firelight. God knows what those eyes saw. He got up to pile more wood on the fire and he raked the coals back from the dead leaves. The red sparks rose in a shudder and died in the blackness overhead. The old man drank the last of his coffee and set the bowl before him and leaned toward the heat with his hands out. The man watched him. How would you know if you were the last man on earth? he said.
I dont guess you would know it. You'd just be it.
Nobody would know it.
It wouldnt make any difference. When you die it's the same as if everybody else did too.

Isä ja poika vaeltavat läpi Pohjois-Amerikan. Heillä on turvanaan vain ase ja toisensa. Jotakin kauheaa on tapahtunut. Ruoka on vähissä, ja osa ihmisistä on ajautunut kannibalismiin. Heidän tielleen ei osu usein muita kulkijoita. Silloin harvoin kun he muita kohtaavat, heidän on parhaansa mukaan vältettävä tielleen sattuneita muukalaisia, sillä isä ja poika eivät voi luottaa kehenkään muihin kuin toisiinsa.

Pyysin keväällä suosituksia kesälukemiseksi, ja yhtä kirjaa minulle suositteli kaksi ihmistä. Lukuisan Laura ja Taikakirjainten Raija arvelivat, että McCarthyn Tie olisi minulle hyvä kirjavalinta, koska pidän dystopiasta. Lainasin The Roadin kesällä, mutta vasta lehtien jo putoillessa puista sain aikaiseksi tarttua kirjaan. Toisaalta sanoisin, että tämä on ehkä tunnelmaltaan teos, joka sopiikin paremmin syksyyn. 

Kirjassa ei mainita kertaakaan pojan tai isän nimeä. Heistä puhutaan muun muassa sanoilla he ja the boy. Tämä tavallaan etäännyttää lukijaa henkilöistä, mutta toisaalta tulkitsin asian niin, että The Roadissa henkilöt eivät ole tärkeintä. Teos on kuvaus siitä, miten ääriolosuhteissa elämänhalu pikkuhiljaa sammuu, mutta silti jokin saa jatkamaan eteenpäin. Onko se toivo tai usko valoisampaan tulevaisuuteen vai jokin muu? Isän motiivi on luultavasti pojan tukemisessa ja hengissä pitämisessä. Poika turvaa isäänsä, vaikka ei aina uskokaan, että koettelemuksesta voisi selvitä elossa.

McCarthy käyttää romaanissaan melko pelkistettyä kieltä. The Roadin juju ei ole myöskään vauhdikkaassa juonessa. Minulle kirjassa olennaisinta oli tunnelma. Poika miettii, kuolevatko hän ja isä. Isä vastaa kielteisesti, mutta poika ei usko isänsä sanoihin. Koko teoksen ajan tunnelma on synkkä, lohduton ja jopa ahdistava.

Kirjan kannet suljettuani jäin miettimään, mitä tapahtuu viimeisten rivien jälkeen. Toivoisin, että tulevaisuus olisi parempi, mutta kirja ei luo paljon toivoa valoisammasta huomisesta. The Road on siirretty myös valkokankaalle, mutta luulen jättäväni elokuvaversion väliin. Pidin kirjasta, mutta en varmaan halua katsoa samaa tarinaa. Arvelen, että The Road toimii kirjana paremmin enkä kaipaa uudelleen uppoamista teoksen luomaan tunnelmaan.

Muissa blogeissa: Elämää ja aspartaamiaAjatusmaailmaKirjamielelläTaikakirjaimet, Morren maailma, Eniten minua kiinnostaa tie, Merkintöjä, Satun luetut, Kirjavinkit, Kirjaston kummitus, Kirja kirjalta, Kesämökin kirjahylly, Jos vaikka lukisi..., Nipvet ja Nulla dies sine legendo.

8 kommenttia:

  1. Pidin tästä kirjasta hurjan paljon, vaikka onhan se aivan kamala ja ahdistava. Upea kokonaisuus, pieni kooltaan mutta mittaamattoman suuri sisällöltään.

    Elokuvaa en minäkään halua nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvana tämä voisi olla jo liikaa, mutta kirjana tämä oli kyllä hyvä.

      Poista
  2. Minulle on käynyt juuri toisin päin: Olen nähnyt elokuvan enkä halua lukea kirjaa. Sen verran ahdistava kokemus elokuva oli. Johonkin muuhun McCarthyn kirjaan pitäisi kyllä tarttua. Miehestä kohkataan ainakin kirjallisuudenopiskelijoiden keskuudessa aika paljon ja pitäisi ottaa itsekin selville, miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella harvoin katson elokuvan ennen kuin luen kirjan. Joitakin poikkeuksia tosin on, esim. Fight Clubin näin ensin elokuvana ja olisin ehkä loppujen lopuksi lukenut mieluummin ensin kirjan. Minun pitäisi jatkaa McCarthyyn tutustumista. Olen kuullut, että eivät muutkaan McCarthyn kirjat mitään kovin piristäviä taida olla.

      Poista
  3. Kiva, että luit kirjan ja pidit siitä! Ei mennyt vinkkaus ihan hukkaan :) Olen nähnyt myös elokuvan ja pidin kyllä siitäkin, kirjan tunnelma oli tavoitettu siinä hyvin.

    VastaaPoista
  4. Tämä on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja! Ja elokuva on yllättävää kyllä lähes kirjan veroinen. Todella hyvä. Vaikka rankka toki on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Roadista ei tullut ihan yhtä lempikirjoistani, mutta kyllä minäkin kovasti pidin. Mielenrauhani vuoksi taidan jättää elokuvan suosiolla väliin. Jotenkin kestän kirjoissa ehkä enemmän kuin elokuvissa.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!