perjantai 2. tammikuuta 2015

Ernest Cline: Ready Player One

Kansi: Tuomo Parikka
Ernest Cline: Ready Player One 2012 (Ready Player One 2011) Gummerus 508 s. suom. J. Pekka Mäkelä
lainattu kirjastosta

"Siitä oli tullut ihmiskunnalle omaehtoinen vankila", hän kirjoitti. "Miellyttävä paikka, jossa maailma voi piileskellä ongelmiaan, sillä aikaa kun sivilaatio hitaasti luhistuu lähinnä välinpitämättömyyden vuoksi."


Ontologisesti Aistit Sulauttava Ihmiskeskeinen Simulaatio oli iso paikka. Käynnistämisensä aikoihin OASISissa oli ollut vain muutamia satoja planeettoja käyttäjien tutkittavaksi. Kaikki olivat GSS:n ohjelmoijien ja taiteilijoiden luomia. Heidän ympäristönsä ulottuivat laidasta laitaan, miekka ja magia -maailmoista kyberpunk-henkisiin, planeetankokoisiin kaupunkeihin ja säteilyn tuhoamiin, zombieiden täyttämiin maailmanlopun erämaihin. Jotkin planeetat oli suunniteltu äärimmäisen yksityiskohtaisesti. Jotkin oli luotu sattumanvaraisesti valmiiden mallisarjojen pohjalle. Kaikille planeetoille oli sijoitettu monenlaisia tietokoneen ohjaamia keinoälyhahmoja (pelaajien lisäksi): tietokoneohjattuja ihmisiä, eläimiä, hirviöitä, avaruusolentoja ja androideja, jotka vuorovaikuttivat OASIS-käyttäjien kanssa.
Lisäksi GSS oli lisensoinut valmiita virtuaalimaailmoja kilpailijoiltaan, joten Everquestin ja World of Warcraftin kaltaisille peleille jo aikaisemmin tehty aineisto oli portattu OASISiin, joten Norrathin ja Azerothin kopiot liittyivät OASIS-planeettojen kasvavaan valikoimaan. Seuraan liittyi pian muita virtuaalimaailmoja Metaversestä Matrixiin.
Firefly-maailmankaikkeus oli sijoitettu Star Wars -galaksin viereiseen sektoriin, jonka vieressä oli yksityiskohtainen Star Trek -maailman jäljennös. Käyttäjät saattoivat nyt teleportata suosikkitarinoidensa maailmasta toiseen. Keski-Maa. Vulcan. Pern. Arrakis. Magrathea. Kiekkomaailma, Jokimaailma, Rengasmaailma. Maailmoja maailmojen perään. 

James Halliday on luonut OASISin, virtuaalitodellisuuden, jossa moni ihminen viettää suuren osan elämästään. Oikeassa maailmassa köyhyys on lisääntynyt ja maapallon kantokyky lähestyy äärirajojaan. Kun Halliday kuolee ja testamenttaa miljardinsa ja OASISin hallinnan sille, joka selvittää tiensä Hallidayn laatimien tehtävien lävitse, koko maailma on yhtäkkiä kiinnostunut 1980-luvun populaarikulttuurista. Halliday rakasti 1980-lukua, jolloin hän eli nuoruutensa ja hän on keksinyt keinon saada muutkin kiinnostumaan tuosta aikakaudesta. 18-vuotias Wade Watts on ensimmäinen, joka pääsee Jahdissa eteenpäin. Hallidayn kuolemasta on kulunut jo viisi vuotta, ja suurin osa ihmisistä on luopunut Jahdista, sillä he ovat uskoneet sen olevan toivoton. Waden ahkera uurastus palkitaan, kun hän löytää ensimmäisen avaimen. Hän saa kuitenkin nopeasti kintereilleen muitakin munastajia (Jahdille elämänsä omistaneita ihmisiä) ja pahamaineiset kuutoset, joiden voitto tietäisi OASISin tuhoa virtuaalisena taivaana.

Sain juuri vajaa vuorokausi aloittamisen jälkeen luettua Ernest Clinen Ready Player Onen loppuun. Aavistelin kirjan olevan minulle mieleinen, mutta en osannut arvata, että tempautuisin täysin kirjan maailmaan ja menettäisin sydämeni. Tämä kirja on yksinkertaisesti täyttä rakkautta ja haluaisin aloittaa kirjan alusta taas uudelleen. En vain haluaisi sanoa hyvästejä kirjan maailmalle, jossa olen elänyt kuluneen vuorokauden ajan. Välillä minun oli vain pakko tulla tietokoneelle pelaamaan Donkey Kongia ja Pac-Mania, jotka muistin jo lapsuudestani ja jotka mainittiin kirjassa.

Vaikka OASIS, Ontologisesti Aistit Sulauttava Ihmiskeskeinen Simulaatio, kuulostaa jo keidasta tarkoittavan nimensäkin puolesta paratiisilta, sen vaikutukset ihmisten todelliseen elämään ovat varsin karuja. Wade haluaa viettää kaiken aikansa OASISissa, sillä vain siellä hän on jotakin. Waden äiti on käyttänyt OASISia lapsenvahtina Waden ollessa pieni, ja Wade kokee OASISin ulkopuolisen maailman vastenmielisenä. Häntä kiusattiin tavallisessa koulussa ja hän oli helpottunut, kun hän pääsi siirtymään OASISissa sijaitsevaan virtuaalikouluun. OASISin ulkopuolisen ruumiin tarpeet tuntuvat Wadesta lähinnä rajoittavilta, sillä niiden takia hänen on välillä poistuttavakin keinotodellisuudesta.

Ready Player One ei ole kaunokirjallisesti huipputasoa, mutta tästä puutteesta en voisi tämän kirjan kohdalla vähempää välittää. En usein tavoita kirjojen kanssa samaa toiseen todellisuuteen uppoamista kuin lapsena, mutta tätä lukiessani elin ja hengitin tarinaa. Minulle tuli kirjasta mieleen niin monet muut suosikkini, vaikka en olekaan lukenut mitään vastaavaa aiemmin. Kirja oli ainutlaatuinen, mutta silti Waden elämä toi mieleeni Harry Potterin. Kumpikin näistä hahmoista tulevat huonoista oloista ja ovat aluksi rutiköyhiä ja yksinäisiä. Potteriin Ready Player Onen yhdistää myös erilainen ja lumoava koulumaailma, joka minun on pakko mainita hyvien koulumaailmakuvausten fanina. Cline viittaakin Potteriin ainakin yhdessä kohdassa, kun kirjassa kerrotaan, että Waden virtuaalikoulussa voi harrastaa huispausta. James Hallidayn järjestämä kilpailu muistutti minua Dahlin Sulosta ja suklaatehtaasta. Hakkerointi ja päähenkilöiden nokkeluus nostivat mieleeni Michelle Gagnonin PERSEF0NE-trilogian. Varsinkin tarinassa esiintyvästä Maxista mieleeni tuli myös hieman Eureka-televisiosarja (joka on muuten eräs tv-sarjasuosikkejani).

Minulla on usein ongelmia dystopiakirjoissa olevien romanttisten kuvioiden kanssa. Tässä romanttinen puoli oli kuitenkin todella söpöä ja sitä oli juuri sopivasti. En todellakaan olisi halunnut jättää sitä pois, vaikka yhdessä vaiheessa mielessäni patistelinkin Wadea palaamaan munajahdin pariin.

Minun on myös annettava tunnustusta suomalaisen kannen tekijälle Tuomo Parikalle, sillä mielestäni kansi päihittää englanninkielisten versioiden kannet mennen tullen. Se sopii kirjan henkeen ja on juuri sopivan pelimäinen. Mielestäni se tuo myös esiin sen, miten kirja ei ole koko ajan vain vakavahenkinen. Tyrskähtelin useammankin kerran ääneen kirjaa lukiessani, vaikka siinä oli myös todella synkkiä kohtia. Kirja toimii varmasti parhaiten englanniksi, sillä joitakin juttuja on melko vaikeaa suomentaa, mutta siitä huolimatta suomentaja J. Pekka Mäkelä on onnistunut työssään varsin hyvin. Esimerkiksi munastajat on aivan hulvaton suomennos.

Onneksi luin Clinen kirjan juuri nyt, sillä kesällä häneltä ilmestyy toinen kirja nimeltään Armada. Se vaikuttaa hieman samanhenkiseltä kuin Ready Player One, mutta en tiedä, voiko se kohota Clinen esikoiskirjan tasolle. Kesällä sen näen, sillä aion ehdottomasti lukea Armadan heti kuin vain mahdollista.

Haluan osallistua kirjalla Pojat lukemaan! -haasteeseen, sillä mielestäni kirja sopii siihen aivan erinomaisesti. Ready Player One on seitsemäs luettu teos TBR100-listaltani.

Muualla: Kirjavinkit, Kirjaneidon tornihuone, Taikakirjaimet, Nenä kirjassa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Vinttikamarissa, Olipa kerran kirjablogi, Todella vaiheessa, Oota, mä luen tän eka loppuun, Notko, se lukeva peikko, Lukutuulia, Iltaluvut, Aamunkajon lukukokemukset, Ajatuksia kirjamaasta, Val Alorn, Katinkan kirjasto, Nörttitytöt, Rakkaus on koira helvetistä, Routakoto, Metsänpeikon kirjakätkö, Karkutie, Valopolku, Book Under the Stairs ja Elämää ja aspartaamia

15 kommenttia:

  1. Tämä kirja oli ihan mahtava, tykkäsin! En muista milloin olisin samalla tavalla imeytynyt tarinan maailmaan, ehkä juuri Potterien kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä. Potterit tulivat mieleen myös mukaansatempaavuudessaan. En eilen malttanut tehdä paljon muuta kuin lukea. Toisaalta en olisi halunnut kirjan loppuvan, mutta kuitenkin oli pakko ahmia kirjaa niin nopeasti kuin vain pystyi. :)

      Poista
  2. OI! kiva tietää että kesällä ilmestyy uusi teos! mutta tästä vielä: tää oli MAH-TA-VA. wow.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minäkin olen aivan innoissani tuosta kesällä ilmestyvästä uudesta kirjasta. Se kuulostaa myös hyvältä. Tämä on jo jonkin aikaa ollut lukulistallani ja onneksi se vihdoinkin lähti kirjastosta mukaani ja sain sen luetuksi.

      Poista
  3. Kiva että tykkäsit, tämä on mahtava! :)

    VastaaPoista
  4. Jes, sopii hienosti poikavinkkeihin! Minuakin tämä kiinnostaa, vaikken ihan ehkä täysin kuulu kohderyhmään, mutta mitä siitä – silloinhan vasta voikin iloisesti yllättyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ovat pitäneet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät suurinta osaa viittauksista tiedä. En minäkään todellakaan kaikkia tiennyt. Enhän ole ollut vielä edes olemassa 1980-luvulla. Suosittelen kokeilemaan. :)

      Poista
  5. Unohdin omassa bloggauksessani kehaista suomennosta, mutta sanonpa sen nyt tässä. J Pekka Mäkelä oli mielestäni tehnyt hyvää työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei ole ollut mikään helppo kirja suomentaa, ja J. Pekka Mäkelä on kyllä onnistunut tehtävässään mainiosti. Minusta tuntuu, että luen joskus alkuperäiskielisenkin vielä, vaikka tykkäsin tästä suomennoksestakin paljon.

      Poista
  6. Olipa hauska kuulla, että joku muukin ihastui kirjaan yhtä kovasti kuin minäkin! Itse luin kirjan alun perin englanniksi, suosittelen kyllä kokeilemaan. Kirjoitin siitä myös ihkutusta: http://lonkeropiirakka.blogspot.fi/2011/10/kirjamielipide-ready-player-one.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnittelen jo, että hankkisin alkuperäiskielisen itselleni, sillä haluan tämän ehdottomasti omaksenikin ja lukea vielä uudelleen.

      Poista
  7. Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta, joten lisäänpäs tämän heti lukulistalleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kirja pääsee lukulistallesi. Se on todellakin lukemisen arvoinen. :)

      Poista
  8. Pojat lukemaan haaste ja kirja, jossa on 500 sivua???? Täydellisen utopistista.

    Oppilas, joka pystyy lukemaan 500 sivua, osaa lukea eikä tarvitse mitään haastamista. Yläkoulussa haasteena on saada lukemaan poikia, joille on epätoivoista lukea nelisivuinen novelli loppuun. Ja ymmärtää lukemaansa. On naurettava ajatus, että heille antaisi 500-sivuisen kirjan innostaakseen heitä lukemaan.

    Olen nyt kahlannut näitä Suketuksen haasteen vastauksia läpi ja alan olla epätoivoinen, koska kenelläkään ei näytä olevan käsitystä, millaisia lukutaito-ongelmia koulussa käsitellään.

    VastaaPoista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!