perjantai 16. elokuuta 2013

Sophie Kinsella: Twenties Girl

kannen kuva: Lucy Truman (New Division)
Sophie Kinsella: Twenties Girl 2009 Bantam Press 432 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä Kevytkenkäinen kummitus)
lainattu kirjastosta

OK. I'm starting to panic here. I'm having a hallucination. A full-on, walking, talking hallucination. And it's coming towards me.
'You can see me.' She points a white finger at me and I shrink back in my seat. 'You can see me!'
I shake my head quickly. 'I can't.'
'And you can hear me!'
'No, I can't.'
I'm aware of Mum at the front of the room, turning to frown at me. Quickly I cough, and gesture at my chest. When I turn back, the girl has gone. Vanished.
Thank God for that. I thought I was going crazy. I mean, I know I've been stressed out recently, but to have an actual vision -
'Who are you?' I nearly jump out of my skin as the girl's voice punctuates my thoughts again. Now suddenly she's striding down the aisle towards me. 'Who are you?' she demands. 'Where is this? Who are these people?'
Do not reply to the hallucination, I tell myself firmly. It'll only encourage it. I swivel my head away, and try to pay attention to the vicar.

Lara Lington on juuri joutunut poikaystävänsä Joshin jättämäksi ja hänen uransa kykyjenmetsästäjänä ei ole alkanut kovin ruusuisesti. Laran 105-vuotias isotäti on kuollut, ja Lara menee Sadie-isotätinsä hautajaisiin, vaikka suku on unohtanut tädin vanhainkotiin Sadien vanhoina päivinä. Hautajaisiin ei ilmesty kovin montaa ihmistä, ja paikalle saapujatkin ovat hautajaisissa joistakin ihan muista motiiveista kuin Sadien pitkän elämän kunnioittaminen. Lara on melko tylsistynyt, kunnes nuori nainen kiinnittää hänen huomionsa. Tässä nuoressa naisessa on vain se kumma seikka, ettei kukaan muu hautajaisväestä vaikuta näkevän häntä. Sadie-isotäti on saapunut omiin hautajaisiinsa, ja hän vaatii Laraa etsimään hukassa olevan kaulakorun. Lara päätyy keskeyttämään hautajaiset ja tekemään asioita, joita ei olisi ikinä kuvitellut tekevänsä kuten pyytämään tuntematonta miestä treffeille ja tanssimaan charlestonia. Hänen on myös saatava Josh takaisin ja pidettävä yritys pystyssä, kun hänen yrityskumppaninsa viettää lomaa Goalla. Sadien kaulakorun löytäminenkin on helpommin sanottu kuin tehty.

Krista määräsi minulle Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteessa luettavaksi Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen, koska hän oli huomannut, että luen harvoin chick litiä. Krista oli aivan oikeassa, sillä Twenties Girl on vasta blogini viides kirja, joka saa chick lit -tunnisteen. Pidän chick litiä melko höttöisenä ja ennalta-arvattavana kirjallisuuden lajina. Luen genreä välillä, sillä joskus kaipaan jotakin todella kepeää ja helppoa luettavaa. Silti kovin usein en chick litiin tule tarttuneeksi siksi, että lukemani chick lit -kirjat ovat lukuelämyksinä jääneet melkein poikkeuksetta ihan hyvän tasolle. 

Sophie Kinsellalta olen lukenut aiemmin kirjat Can You Keep a Secret? ja The Secret Dreamworld of a Shopaholic. Jälkimmäisen romaanin luin alkuvuodesta ja vasta lukiessani muistin, että minähän olin lukenut kirjan jo aiemminkin. Ensimmäisen olen ostanut joskus yläasteikäisenä omaan hyllyyni muistaakseni siksi, että halusin luettavaksi jotakin melko helppoa englanninkielistä kirjallisuutta. En ole mitenkään suuresti ihastunut Sophie Kinsellan kirjoihin, ja tuskin olisin lukenut Twenties Girliä, jollei Krista olisi minua haastanut. Olin etukäteen hieman epäileväinen, koska chick litin ja yliluonnollisten vivahteiden yhdistelmä ei kuulostanut aivan minun jutultani. Toisaalta ajattelin, että ainakin tässä kirjassa on jotakin hieman erilaista kuin aiemmin lukemassani chick lit -kirjallisuudessa.

Aluksi kirja ei aivan saanut minua otteeseensa. Huomasin, jos jonkin jutun olisi kuulunut olla hauska, mutta en nauranut. Sadie oli kirjan alussa aivan uskomattoman ärsyttävä henkilö, ja Lara herätti minussa monta kertaa myötähäpeän tunteita, sillä hän eli omissa haavelinnoissaan, joissa Josh oli hänelle se ainoa oikea. Hän ei suostunut kuuntelemaan muiden järkeviä sanoja ja tuntui kuvittelevan, että hänen elämästään tulisi täydellistä, jos hän vain saisi Joshin takaisin. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin lämmetä kirjalle. Huomasinkin välillä suustani pyrkivän ulos naurunpurskahduksen ja kirjan henkilöjenkin muuttuvan siedettävämmiksi. 

Loppujen lopuksi epäluuloni kummitusten ja chick litin yhdistämistä kohtaan olivat turhia. Aaveet sopivat chick litin epätodelliseen, jopa satumaiseen tunnelmaan. Voisin valittaa, miten Laran elämä oli melko epäuskottavaa, mutta kai chick lit on eräänlaista haaveilukirjallisuutta. Asiat eivät todellisessa elämässä mene yleensä ihan niin kuin chick lit -kirjoissa, mutta ihmiset tarvitsevat unelmia ja niiden toteutumisestahan chick lit -kirjat yleensä kertovat. Ainakin Sophie Kinsellan kirjat ovat kokemukseni mukaan sellaisia, jotka voisivat hyvin loppua satujen tapaan lauseeseen: Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Chick litiä voisi mielestäni kutsua aikuisten naisten saduiksi. Päähenkilöt eivät ole varsinaisia prinsessoja, mutta silti he löytävät itselleen täydellisen oman prinssin ja muutkin heidän elämänsä ongelmat ratkeavat uskomattomalla ja parhaalla mahdollisella tavalla.

Twenties Girl on paras tähän mennessä lukemani Sophie Kinsella. Tässä kirjassa oli jopa muutama käänne, jotka onnistuivat yllättämään minut eikä tämä ollut aivan niin kaavamainen kuin aiemmat tutkimusmatkani Kinsellan tuotantoon. En rakastunut, mutta melko matalalla olleet odotukseni ylittyivät. 

Sophie Kinsellan yliluonnollista chick litiä muissa blogeissa: Kirjavinkit, Once upon a time..., Kirjojen keskellä, Kirjan viemää, Ja kaikkea muuta, Kirjapeto, There's no such thing as too many books ja Kujerruksia.

16 kommenttia:

  1. Minä kuuntelin tämän äänikirjana muutama vuosi sitten ja englanniksi luettuna kirja toimi mainiosti. Minäkään en ole suuri chick litin ystävä, mutta kirjavälipalana tämä meni mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin aluksi vähän, miten jaksan lukea näin paksun chick lit -kirjan. Ehkä kirja olisi voinut olla hieman lyhyempikin, mutta helppo- ja nopealukuinenhan tämä oli. Twenties Girl (ja Kinsella yleensäkin) on sopivaa välipalakirjallisuutta, kuten totesit.

      Poista
  2. Kinsella on minulle sellainen tuttu ja turvallinen chicklittaaja, ei huono, mutta ei erityisen hyväkään. Shoppaajista olen lukenut vain ensimmäisen osan - jotenkin en koskaan ole syttynyt tuolle sarjalle. Muut Kinsellat olen lukenut uusinta lukuun ottamatta. Tämä kummituskirja oli ihan okei genressään. Paras Kinsella minusta on edelleen Varsinainen talousihme. Muistatko minut? tulee kakkosena.

    Oletko Marian Keyesiä lukenut? Hän on se minun The Viihdekirjailija. Hänen kirjoissaan on särmää eri tavalla kuin esim. Kinsellan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinsella taitaa olla chick lit -kirjailijoista se, jota olen lukenut eniten. En oikein tiedä, mistä syystä, kun mikään lukemistani kolmesta kirjasta ei kuitenkaan ole ollut erityisen hyvä. Varsinaista talousihmettä voisin kokeilla seuraavan kerran, kun tekee mieli lukea Kinsellaa, sillä se vaikuttaa olevan suosittu Kinsella.

      En ole tainnut Marian Keyesiä kokeilla. Kiitos suosituksesta ja täytyykin vilkuilla, mikä Keyes tuntuisi tutustumisen arvoiselta. Haluan kuitenkin välillä lukea viihdettä, mutta kaipaisin ehkä juuri tuota särmää. Kinsella on yleensä ollut hieman liian höttöistä minun makuuni.

      Poista
  3. Minäkin luen nykyisin ihan älyttömän harvoin chick litiä, nuorempana sitä tuli luettua vähän enemmän. Tämä Kevytkenkäinen kummitus on (Varsinaisen talousihmeen ohella) Kinsella-suosikkini, luin tämän Lontoossa keväällä 2010, kun olin siellä jumissa tuhkapilven takia (voi harmi ;). Niiden Lontoo-muistojen vuoksi tämä on jäänyt hyvin mieleen ja on omalla tavallaan semmoinen vähän rakaskin kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen ehkä muutaman chick lit -kirjan vuodessa. Jokin genressä kuitenkin onnistuu vetämään minua puoleensa aina välillä, mutta silti en ole vielä mihinkään chick lit -kirjaan suuresti ihastunut. Varsinainen talousihme on ilmeisesti monen Kinsella-suosikki, joten sitä voisin kokeilla seuraavan kerran, kun eksyn kirjastossa etsimään luettavaksi chick litiä. Muistot varmasti voivat tehdä jostakin kirjasta erityisen tärkeän, ja Lontoo on tietysti paras paikka lukea tällainen Lontooseen sijoittuva kirja. :)

      Poista
  4. Olemme selvästi lukeneet kirjaa melko samoin fiiliksin. Ei tämä nyt mikään suuri suosikki minulle ollut, ensimmäinen Kinsellani muuten, muttei fiaskokaan. Sadie oli toden totta ärsyttävä! Lumiomenan Katja on suositellut minulle monesti Kinsellan Varsinainen talousihme (Undomestic Goddess) -kirjaa, se on kuulemma todella hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari muutakin kommentoijaa mainitsi Varsinaisen talousihmeen, joten minusta tuntuu, että siitä tulee seuraava Kinsellani sitten joskus, kun haluan lukea lisää chick litiä. :) Sadie oli niin raivostuttavan ärsyttävä. En ymmärrä, miten hänen oli niin vaikea tajuta, että Laralla on muutakin elämää kuin Sadien mielitekojen täyttäminen.

      Poista
  5. Tämä oli sellainen hauska ja kevyt hyvänmielenkirja. Iso plussa fantasiaelementeistä! :)

    Omia chick lit -suosikkejani ovat silti edelleen Bridget Jones -kirjat. Odotan kovasti, että saan käsiini uusimman Bridget Jonesin. En ole nyt aivan varma, onko se jo ilmestynyt vai ei. Saa nähdä, maltanko odottaa suomennosta, vai tilaanko ensi tilassa Amazonesta englanninkielisen version.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut kuin ensimmäisen Bridget Jonesin. Olisin varmaan pitänyt kirjasta enemmän, jollen olisi katsonut elokuvia ensin. Nyt kirjan jutut olivat sen verran tuttuja, että kirja hieman kärsi. Ajattelin kyllä lukea toisenkin ja tänä vuonna ilmestyvän kolmannen osan jossakin vaiheessa. Kolmas ainakin tarjoaa minulle jotakin ihan uutta ja tuoretta. :)

      Poista
  6. P.S. Linkittyykö blogisi nimi muuten jotenkin Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän -teokseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkittyyhän se. :) Kun mietin blogilleni nimeä, jotenkin mieleeni tuli väännös Itkosen kirjan nimestä, ja siitä sitten tuli blogini nimi, kun se tuntui kirjablogille sopivalta ja hyvältä.

      Poista
  7. Mukavaa että luit tämän! Itse olen juuri kuuntelemassa tätä äänikirjana, niin kuin toisaalla mainitsinkin, ja toimii iltakuunnelmana hyvin. Parasta Kinsellaa tämä kyllä on, tykkään tästä maagisuudesta kirjassa.

    Ja olet oikeassa, Sadie on ärsyttävä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän en nyt vielä kovin montaa Kinsellaa ole lukenut, mutta tähän mennessä lukemistani tämä oli paras ja erottui aiemmin lukemistani Kinsellan kirjoista. Tuo Varsinainen talousihme alkoi kiinnostaa, koska sitä suositeltiin useammassakin kommentissa.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!